lauantai, 24. syyskuuta 2011
Disni disainia
Yllätin itseni tänään. Ostin disneyhenkisesti kuvitetun satukirjan Pyrylle. Ihanaa järkyttää itseään ostamalla jotain noin kaupallista. Kjähkjäh. Ja ihanaa kapinoida tätä disainyhteiskuntaa vastaan. Minun sotani tuulimyllyjä ja itseäni kohtaan. Täällä blogistaniassa varsinkin saa välillä kauheita öklötyskohtauksia, kun joidenkin täytyy olla vessapaperia myöten niin disainii notta! Jaoin tätä kapinahenkeä toisen samanmoisen kirjan muodossa yhdelle nelivuotiaalle synttärisankarille. Lahjapaperi revittiin kirjaimellisesti seinästä. Tuli melko cool paketti.
Saaralle ja Joakselle haluan lähettää erityisterveiset! Joaksen kirpparilta huusin nuo punaiset nilkkurikumpparit Pyrylle ja voi kun ne on niin rakkaat! Ainoat kengät mitkä Pyry saa itse jalkaan, joten voitte arvata, että ne on koko ajan jalassa. Kiitos siis sinne saksanmaalle!
I almost forgot to translate :). I bought a book to my son Pyry and I think it's pretty cool even it's drawn like Disney characters. Sometimes it's ok to buy "normal" things, not everything is supposed to be cool and classy.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
se on kyllä väsyttävää joskus, että toisissa paikoissa näyttää siltä että suunnilleen maidotki ostetaan sen perusteella millä valmistajalla on tyylikkäin purkki että näyttää jääkaapissa sisälläki kivalta. hyvä teko kapinoida välillä vähän ! :)
VastaaPoistaÖH..Meillä ei taida olla mitään disainia..Mut me ei eletäkkään blogistaniassa..:)
VastaaPoistaSukuvika varmaan tuo kapinamieli! Minullakin.
VastaaPoistaei toi oo disney! :D
VastaaPoistaonks toi kapinaa jos ostaa oikeasti järkevän lahjan, eli kirjan lapsille!? vai onko lasten kirjoistakin jotain "must" ja "not" listaa?
p.s. Vihaan ¨myös sanaa DESIGN, kaikki kun oikeasti on sitä kuitenkin loppupeleissä! kaikki tuotteet suunnitellaan joten sitä ne on! tärkeintä mielestäni on se, että itse pitää tavarasta ja sen ulkonäöstä riippumatta siitä kenen leima siinä on!!
sori avautuminen :)
nimimerkillä: "kaapistani löytyy KAIKKI disneyn klassikko piirroselokuvat"
Hanna: Tuo maitopurkkivertaus on hyvä! :)
VastaaPoistaAnonyymi: No höh, ei design ole mikään pakko! Se voi olla harrastus tai elämäntapa siinä missä vaikka jääkiekko ja ekoilu ja eihän voi olettaa että kaikki harrastaa jääkiekkoa ja ekoilua.
Satu: Jes, hyvä! :) paitsi että mää ainakin joskus sorrun itsekin snobbaileen pakkauksilla sun muilla. Mut kapinahenki kasvaa koko ajan! :)
TeaOrvokki: tuo ei todellakaan ole Disney, mutta kuten em. se on disneyhenkinen. Ja luulen että tuo on lapsesta sata kertaa ihanampi kuin mikään harperin lintukirja, joita kunnon disainmammat lapsilleen roudaa katseltavaksi. Samaa mieltä olen myös siitä, että kirja on hyvä lahja. Siinä ei ole mitään kapinallista. Lähinnä kai kapinoin itseäni vastaan. Sitä halua ostaa lapselle joku tyylikäs, simppeli kirjanen kaupallisen matskun sijaan. Ostin sitten kaupallista ja tuli hyvä mieli. Tuo design sana on kyllä kokenut kauhean inflaation. Mutta sisustusblogin yhteydessä on siis kyse "oikeasta" designista, u know.
Niin, toisaalta jos joku tulee onnelliseksi siitä, että on kaikki sitä disainia, niin anna hänen tulla. Lue vaikka jotain toisia blogeja... Ethän itsekään varmaan pidä siitä, jos joku arvostelee sinun valintojasi. Sulla on ihana koti ja ihana blogi, mukavia tarinoita ja kivoja kuvia! Ei arvostella toisia, jooko? ;)
VastaaPoistaAnonyymi: Ööh, en kai varsinaisesti osoittanut purkaustani erityisesti kenellekään. Ja joo, en lue niitä blogeja enää missä tätä yltiöpäistä perfektionismia harrastetaan. Henkilökohtainen arvostelu on ihan eri juttu kuin tällainen yleinen motkotus ja ketään yksilöä en lähde arvostelemaan missään tapauksessa. Ei yleistetä liikaa, jooko? ;)
VastaaPoistaJoo, aivan. Ja se on kyllä ihan totta, että lapsillehan ne kivoimmat vaatteet on yleensä niitä Hello kittyjä ja Auto-yökkäreitä. Ja värikkäät satukirjat ja muoviukkelit on parhaita myös. Disainkupista kahvi voi kyllä maistua makeammalle ;) :D Ja pidän siitä, että disainin sekaan mahtuu se oma maku ja elämä! Sellainen juuri on tää sinun blogisi..
VastaaPoistaJoku ongelma sulla tuntuu olevan tän dissain-juttusi kanssa.
VastaaPoistaAi jestas, tää oli paras postaus aikoihin, sai ainakin mun suupielet hymyyn ja piston sydämeen :D
VastaaPoistaAnonyymi: Juuri näin! Disain on ihanaa, kunhan siitä ei tule pakkomielteistä. Ja kiitos. Nimim. Lapsellani on yksi supermankolitsipaita. :)
VastaaPoistaAnonyymi: Olette asian ytimesssä, ystäväiseni!
Henna: Älä suotta tunne pistoa! Vaikka toisaalta, tunnen itsekin. :)
Ymmärrän tuon disainiähkyn.
VastaaPoistaOlin ostamassa meille viime keväänä uutta ruokaryhmää ja sen piti olla designia, eamesin tuolit yms hienoa. Pyörittelin asiaa puolisen vuotta, kunnes eamesit tuli jo korvista pihalle. Aloin miettimään, että onko tässä mitään järkeä. Onko sen pakko olla design pöytä ja hineet tuolit. Loppujen lopuksi tein päätöksen, joka vapautti ja teki hyvän mielen, en ostanut mitään. :D
Heidi: Toivottavasti kukaan ei nyt käsittänyt tätä niin, että vihaan designia. :) Asiahan on päinvastoin! Tunnen itseni vain joskus niin rajoittuneeksi, kun huomaan että "tavalliset" asiat näyttää rumilta (kuten vaikka se vessapaperi) ja ne ei kelpaa mulle. Sitä vastaan kapinoin ja olen aika haka jo (paitsi että keltainen vessapaperi ei kelpaa vieläkään, mutta valkoiset kuvioidut on whatever :). Ja hei, ne eamesit on ihanat! :)
VastaaPoistaMusta tuntuu että tuo sun teksti kertoi juurikin minusta :) designjutut tuuppaavat vain monesti miellyttävän silmää enemmän. /Nina(mortillalex)
VastaaPoistaNina: Voi ei! En edes seuraa niitä blogeja missä materialismi jyllää kaiken yli. En tätä tarkoittanut kenellekään erityisesti, huomasin vain itsessäkin noita piirteitä ja alkoi tympimään. Toisaalta kaikkien on hyvä miettiä joskus arvoja, oli sitten designhaukka tai ei. :)
VastaaPoistaEi designia tarvitse vihata, en minäkään vihaa. Kapinahenki on tervettä ja kannattaa välillä herätellä omia ajatuksiaan. Kaunis voi olla myös edullista, oli oma lopputulokseni. Tiiä sit millanen ruokailuryhmä meille joskus tulee, kun sen oikeasti tarvitsen. Itse huomasin muuten ostavani viime viikolla näkkäripakettia, sen paketin perusteella, kiesus. (Kyl miekin sen keltaisen paperin jätän hyllyyn, valkoista sen olla pitää).
VastaaPoistaHyvä kirjoitus.
VastaaPoistaOlen itse miettinyt monesti, että vaikka design on ihanaa ja tuo arkeen iloa, niin ei sekään saa alkaa hallitsemaan elämää.
Silloin on kyllä syytä kapinoida :)
Oli asia elämässä mikä tahansa, jos se ei ole ilo vaan rajoite, on syytä rikkoa omia rajoja ja rutiineja. Olkoonpa ne kullakin mitkä hyvänsä asiat.
Tai jos huomaa, että alkaa kanssaihmisten vessassa tuntea ylemmyyttä, kun meillä ei nyt tuota keltaista kelpuuteta, tai nostaa itsensä mielessään naapuria ylemmäksi jollain ekojutulla.
En tarkoita sinua tai jotain blogistia, itseäni vain.
Joskus minua ahdistaa blogeista välittyvä äitien perfektionismi ja hallinnan tarve, joka kattaa koko perheen elämän.
Äidin valitsemat sisutuksen kanssa harmoniassa olevat vaatteet ja lelut jne.
Onko niillä loppuen lopuksi elämässä syvempää merkitystä, tuovatko ne oikeaa onnea ja etenkin, että haetaanko ulkoisella harmonialla elämänhallinnan tunnetta?
Pienten lasten kanssa äiti voi ulottaa hallitsevan olemuksensa kaikkialle, mutta toivottavasti tilaa jää lasten kasvaessa riittävästi omillekin valinnoille.
Ja toivon, ettemme kasvata taloissamme nirppanokkia, jotka arvottavat ystävänsä ulkoisen perusteella. Siinäkin on miettimistä meille vanhemmille.
Välillä on hyvä kapinoida, luin vasta jotain vanhaa sisutuslehteä.
Siinä esiteltiin aivan uskomatonta kitsch-huushollia, joka pursusi tavaraa.
Talon omistaja, keski-ikäinen nainen kertoi olevansa arkkitehtipariskunnan tytär, jonka kotona suvaittiin vain mustaa ja valkoista designia.
Hymyilytti lämpimästi, olikohan naisen prinsessahörhändervaihe jäänyt syystä tai toisesta aikoinaan graafisuuden jalkoihin?
-Maria
Teidän S sanoi mulle kerran, että me muistutetaan toisiamme. Tunnistan jotain - vaatimukset itseään kohtaan. Toisaalta vaatii ja tykkää, että kaikki olisi tiptop (ja designia), mutta sitten kun huomaa sen kahlitsevan liikaa ei haluakaan olla riippuvainen mistään. Sama homma on ehkä ylipäätänsä koko bloggaamisen kanssa. Ainakin minulla. Haluaisin olla "hyvä bloggari"(?), mutta en halua olla tippaakaan riippuvainen koko blogista, kommenteista.
VastaaPoistaOlikohan tässä päätä tai häntä koko sepustuksessa? :D
Satu: Osui ja upposi! Allekirjoitan joka sanan. Aamen.
VastaaPoistaHi,
VastaaPoistaI Love your calendar!! Who designed it??
Vanessa